Etusivu       Slovakiancuvac                    Haltiavuoren kennel                 Koirat                       Kuvia ja
        
              Laumanvartija                             Jalostuksesta              Pentueet         kertomuksia
Linkit  
 

 

 

G-pentue

Zatravin Azor (B/B, 0/0 – FI MVA Haltiavuoren Ealaskas (A/A, 0/0). Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 1,76% (5 sukupolvea), sukukatokerroin on 0.94% (5 sukupolvea)

Azor ”Remu”  on keskikokoinen (säkä 68 cm) , vankkaluustoinen, terverakenteinen uros.  Remulla on valkoinen, suorahko turkki.  Remu käyttäytyy itsevarmasti ja ystävällisesti. Remu viettää leppoisaa maalaiskoiran elämää kaverinaan tiibetinmastiffiuros.

Ealaskas ”Elsa” on aktiivinen nuori narttu. Elsalla on terve rakenne, erinomaiset liikkeet, valkoinen, laineikas turkki. Elsa on toimelias perhekoira laumassa, jossa elävät äidinäiti Haltiavuoren Biegga ”Tuuli”, setä Cuilagas  ”Costi” ja veljensä Ewok.

Yhdistelmä Zatravin Azor - Haltiavuoren Ealaskas Suomen Kennelliton jalostustietojärjestelmä.

Astutus 31.7.2015 Vesanto

Perjantaina ajelemme Porvoosta Viitasaarelle. Pojat Costi ja Ewok jäävät mökkivahdeiksi. Vaaramaisemasta löytyy maalaistalo. Elsa Juoksuttaa Remua ympäriinsä, tutkii kummut ja luukätköt. Tiibetinmastiffi Santtu seuraa touhua hämmentyneenä . Remu ”Azor” on tummasilmäinen, itsevarma hurmuri ; ei pelota koirat eivätkä ihmiset.  Ei jää epäselvyttä vaaranlaen isännästä.

Remu ja Elsa löytävät pian yhteisen sävelen.

”Maailma on minun, maailma on sinun. Maailma on tehty meitä varten”

(Haloo Helsinki)

Astutus päättyy Elsan komentavaan  haukkuun . Remu ja Elsa lepäilevät pihamaalla. Sunnuntaina uusinta-astutus. Kosiokuviot toistavat itseään.  Nyt alkaa jännittävä odotus.

Ultra 25.8.2015

Hyvillä mielin lähdimme pentu-ultraan. Elsa on ollut hyvin harkitsevainen, välttänyt  nahistelua kotilaumassa  ja hakeutunut kainaloon hellittäväksi.  Kolme pentua oli selkeästi havaittavissa.  Normipentuetta ( 6-8 pentua) odotamme.  Ealaskas ei ole nimensä mukaisesti vilkas vaan herttainen halityttö, jolle uni maittaa.

Viikko vielä

Makuuhuoneesta tuli pentuhuone. Pentulaatikossa peitteet, pyyhkeet ja muut tykötarpeet  odottavat pikkuisia tuhisijoita. Laatikko on tarkastettu ja hyväksytty.  Elsa on pyöristynyt,  ruoka maittaa. Vilkas vahtimme on rauhoittunut seuraamaan makoillen muiden koirien touhuja.  Katseella ja pehmeällä kurkkuäänellä Elsa kommentoi perheemme elämää. Muutkin koirat ovat odotustunnelmissa. Pikkulintuja suuremmat linnut eivät saa enää pihalla oleskella – pois, pois Elsaa häritsemästä toteavat Costi ja Ewok!

Synnytys

Perjantaina aamuyöstä oli Elsa hiukan levoton. Jouduimme käväisemään aamupäivällä omilla menoillamme. Elsa olisi välttämättä halunnut mukaan. Kotiin poljin hikipäässä ennen puoltapäivää. Pikainen pissatus.  Ensimmäinen pentu syntyi  ”Elsan” sohvalle.  Synnytykset jatkuivat sitten pentulaatikossa. Yhden pennun Elsa pyöräytti kätilön kahvitauon aikana sohvalla.  Pehmusteisiin oli mukava nojata ja ponnistaa.

Pennut olivat hyvävoimaisia ja liikkuvaisia. Synnytyskanavasta ulos ja  samantien nisille.  Elsa puhdisti pikkuiset tehokkaasti ja  lepäsi hetken ennen seuraavaa ponnistusta. Ensimmäinen tyttö syntyi 12.50 ja kahdeksas  poika 18.59. Pennut painoivat  keskimäärin 300 grammaa. 

Maito oli noussut nisiin alkuviikosta. Pennut söivät koko yön ja olivat tyytyväisen oloisia.  Kätilöä hiukan jännitti maidon riittävyys. Ensimmäisen vuorokauden punnituksessa  huoli osoittautui turhaksi. Paino oli kaikilla lisääntynyt. Osalla reippaastikin.   Ensin mustaa sitten keltaista kakkaa, jota Elsa huolellisesti puhdisti pikkupepuista.  Nyt on kaikki hyvin: maitoa rittää ja vatsa toimii. Vauvanhoidon perusasiat ovat kunnossa!

Tuuli, Costi ja Ewok kurkkivat vuoronperään ovenraosta pentuhuoneeseen. Mieli tekisi tutkia vikinän ja tuoksujen alkuperää!

Ensimmäinen viikko

Ensimmäiset päivät Elsan joutui syöttämään puoliväkisin pihalla. Pentuhuoneessa  Elsa ei syönyt tai juonut. Pienikin vinkaisu ja ruoka/juoma unohtuu. Peppuja pestään rakkaudella.  300 – 350 grammaiset pennut ovat kaksinkertaistaneet painonsa. Tomerat pennut ovat nyt 600 – 700 grammaisia. Ensimmäisen viikon lopulla pentujen ruokahalu kasvaa ja alkaa syntyä jonkinlaista uni- ja ruokarytmiä.   Elsa petaa lapsukaisille lämpimiä, suojiaisia  kätköpaikkoja pentulaatikkoon. Joskus pennut nukkuvat toistensa päällä, joskus joku on vetäytynyt  omaan rauhaan. Kirsupigmentti alkaa tummua ja polkuanturoihin on tullut väriä. 

Kahdeksas pikkuinen poika tuntui synnytyksessä muita heikommalta. Voimat eivät riittäneet alkutaivalta pidemmälle. Seitsikko  ryömii pentulaatikossa tutustuen peittokasoihin ja koloihin. Elsa valvoo tyytyväisenä Tuulin, Costin ja Ewokin liikkumista olohuoneessa poistuen hetkeksi makuuhuoneestamme/pentuhuoneesta

Toinen viikko

Tiistaina ensimmäiset pennut tekivät omatoimikakan kätilön nähden. Neljällä tassulla selkä köyryssä  ja  ponnistus! Tulihan se sieltä, ruskea puikula. Olipa rankkaa – unille moisen uurastuksen jälkeen.

Keskiviikkona leikkasin kynnet nukkuvilta pennuilta. Terävillä kynsillä naarmuttavat helposti Elsan nisät. Nyt on taas vähän turvallisempaa.

Torstai aamuna pennut reagoivat selvästi hajuuni pentulaatikossa. Ruokarytmi alkaa muotoutua. Kerran neljässä tunnissa on ruokailu ja sitten kova ininä, kun etsitään sopivaa nukkumapaikkaa.

 Elsa ei ole enää koko aikaa pentulaatikossa vaan makailee  myös  olohuoneessa makuuhuoneen oven edessä. Costi kurkistelee makuuhuoneeseen, uskaltautuu myös pentulaatikolle, kääntää katseensa pennuista ja peruuttaa kauemmaksi  Elsan pyynnöstä.

Kirsut ovat tummuneet  samoin polkuanturat. Liikkuminen on huteroa kävelyä.  Painot (1000 – 1300 g) ovat lisääntyneet hyvin – maitoa siis riittää.

Täytyypä vaihtaa pehmolelut, uudet lelut herättävät jo pientä uteliaisuutta. Piilopaikkoja ja kaivautumispaikkoja tarvitaan uniluoliksi

Kolmas viikko

Silmät ovat auenneet. Näköaistimusten työstäminen on vaikeaa. Matkalla jonnekin pää tömähtää  esteeseen – huhuh mietinnän paikka!

Pikkupainileikit ja pentuekaverin ”pusuttelu” on alkanut – meitä on monta! Äidin selässä kiipeileminen harjaannuttaa motoriikkaa. Kontaktikitinä on voimakasta nukkumispaikkaa etsiessä – kaverin viereen vai valitsisiko pehmolelun?

Elsa nosti keskiviikkona yhden pennun pentulaatikosta lattialle ja alkoi tökkiä kohti olohuonetta. Oli siis emon mielestä aika vaihtaa maisemaa. Torstaina me muutimme. Pentuhuone tutkittiin  nopeasti. Turvallinen nukkumapaikka löytyi kaapin alta. Ensimmäiset jauhelihapallerot katosivat pikavauhtia suuhumme. Lehmän raakamaito lisukkeineen oli hämmentävä kokemus. Ruokakuppia nuoltiin, mutta olipa oudon makuista, jos vähän tassulla koettaisi? Lauantai-aamuna joimme maitomme jo tottuneesti  Elsan tarjoaman pääruuan jälkiruuaksi.  Olemme lähes parikiloisia palleroita. Pissapaikaksi löytyi samantien ”hajustettu” sanomalehti. Me olemme tosi siistejä – nukkumapaikalle ei pissailla!

Mekö emme pidä ihmisen seurasta? Portin vierellä päivystämme jopa nukkuessa ja livahdamme samantien tutkimusretkelle portin kohotessa. Olemme uteliaita, sosiaalisia vesseleitä!

Neljäs viikko

 Kotiudumme samantien pentuhuoneeseen. Tilaa tarvitaan painiskeluun ja liikkumiseen. Laukka sujuu ja pikku hyppelytkin onnistuvat. Pehmoleluja ravistellaan voimalla – hups kellahdus! Pallomereen käydään tutustumassa, outo paikka!

Lihapallerot muuttuivat jauhelihamössöksi, joka syödään vauhdilla. Raakamaito tykötarpeineen katoaa myös nopeasti pieniin suihin. Ruokakupilla kiipeillään toisten päällä, maidossa voi myös kastella itsensä. Elsa siivoa sitten jäljet lattialta.

 Pihamaalla on jännittävää. Koirankoppi tarkastettiin – siellähän pian nukutaan päiväunet.

Hiekka-alustalle on hyvä tehdä tarpeet. Kannot, kivet ja putket tutkitaan uteliaisuudella.

 Unirytmi on löytynyt. Illan liha-aterian jälkeen pennut nukahtavat sikeään uneen. Aamukuudelta alkaa kuulua touhukasta ääntelyä. Olisikohan ruoka-aika?

 

Viides viikko

 Vielä mahdumme nukkumaan kaapipien alle – turvallisuus on tärkeintä. Pesuhuoneesta on tullut uusi kakkapaikka. Kukapa viitsisi tehdä tarpeensa nukkumapaikalle?

Painiotteluita on koko hereilläoloajan. Kimeä kiljahdus, jos kaveri retuuttaa terävillä hampaillaan kipeästi huulesta. Portista kiipeillään olohuoneen puolelle ja tutkimusretket laajenevat myös sisätiloissa. Ennakkoluulottomasti eteenpäin – pelkoreaktioita ei vielä ole.

 Pihamaalla oleskellaan marraskuun lämpöaallon kourissa koko päivä. Päiväunille koppiin sisarusten viereen. Elsa makoilee kopin vierellä ja vahtii tarkasti. Edes pikkulinnut eivät saa puunoksalle istahtaa, palokärjen ylilentoa täytyy jo seurata. Imetystekniikka on vaihtunut seisontamalliin ja melkoinen maiskutus kuuluu seitsikon välipalan aikana pihamaalla. Costi, Tuuli ja Ewok  eivät saa pentuja pihalla haistella. Ollaan Elsan valtakunnassa!

 

 

Kuudes viikko

 Ruoka maittaa: maitoa ja  lihaa tykötarpeineen sekä  kanansiipiä. Näillä eväillä me pärjäämme ja voimistumme.

Koira-aitaus on kohta tutkittu. Terassillekin kiipeämme. Costi ja Tuuli ovat aika pelottavia. Pitäisi uskoa kieltoja, mutta on kokeiltava! Ja sitten kuuluu kovaa kiljuntaa ja vikinää. Onneksi Elsa meitä lohduttaa ja tarkastaa kolhut. Taitavat olla vain psyykkisiä!

Painiotteluissa tarkastetaan pentujen keskinäiset voimasuhteet, jotka vaihtelevat päivittäin. Pienin on nopeasti vahvin ja suurin saattaa jäädä heikommaksi. Lelut lentelevät olohuoneessa, sanomalehdestä tulee silppua ja polttopuuta on kiva nakertaa. Pölyimuria ei kannata kaappiin laittaa. Imuroidaan urakalla. Ainakin pennut tottuvat hurinaan. Autoilu oli kiinnostavaa hetken, mutta sitten uni voitti. Ranskis Mona toi hiukan väriä joukkoon. Vielä lapsukaiset eivät oudonnäköistä koirakaveria ihmetelleet. Elsallekin Monan seura kelpasi hienosti.

 Elsa leikittää pentujaan sekä sisällä että ulkona. Onpa huuleen tullut pieni reikäkin. Tainut pentu jäädä roikkumaan maitohampaillaan äidin suupieleen. Pentuja äidin otteet alkuviikosta hiukan hirvittävät. Mentiin piiloon sohvan alle!  Elsa on riemuissaan saadessaan pennuistaan leikkiseuraa. Kuka sitä nyt vaan lastensa imettämisestä ja pepunpesusta tykkäisi!

Seitsemäs viikko

 Maitoruuan syömme yhteisestä kupista sulassa sovussa. Joskus maittaa hyvin ja välillä  joku jo nirsoilee. Ruoka-astia tyhjenee vähitellen. Liharuuan syömme omista kupeistamme. Tutkimme kyllä naapurinkin kupin: olisiko parempaa? Kanansiipiä nakertelemme sinnikkäästi. Seitsemännen viikkosynttärin kunniaksi saimme kokonaiset siivet – työlästä näillä naskalimaitohampailla, mutta pienestä on vitsa väännettävä. Työtä se on pikkucuvacinkin tehtävä!

 Etupihan nurmikolla on pehmeä kellahtaa ja onhan siellä uutta tutkittavaa: syviä vedentäytteisiä kallionkoloja, pehmeitä perennaistutuksia ja ihania isojen koirien hylkäämiä valtavia luita pureskeltavaksi. Ulkona saamme olla yhdessä koko porukan kanssa. Pääsevät isot pojat ja mummo pakoon tuttavuutta tekeviä pikkukoiria.

 Olohuoneessa mahdumme vielä sohvan alle nukkumaan. Vähän on ahdasta, mutta saamme olla turvassa. Täytyy olla tarkkana Costin ja Ewokin kanssa: enon ja isosedän rauhaa ei saa häiritä! Pojat tekisivät mielellään tuttavuutta urosten kanssa – tyytyvät makoilemaan lähellä tyytyväisen näköisenä. Me ollaan poikia me!

 Olemme aamuaktiivisia. Viideltä alkaa komentava haukku pentuhuoneesta ”me ollaan herätty” ja sitten vauhdilla ulos!  Ihmismamma aloittaa pentuhuoneen siivouksen ja ruuanvalmistuksen. Touhua riittää niin pennuilla kuin ihmisillä!

Kahdeksas viikko

 

Ruoka hupenee reippaasti pikkuahmattien suihin. Pahimpaan aamunälkään maitokin kelpaa, ei muuten!

Uni- ja valveillaolorytmi on yksilöllinen: osa on ruokakupilla nukuksissa, osa on jo odottanut herkkuja innokkaana. Luoksetulo on hallinnassa: ruuantuoksu on voimakas palkkio.

 

Gappas-poika ei enää yöuniaan nuku pentuhuoneessa. Hyppy vaan ja pikkuherra on isojen joukossa. Muut pentuesisarukset ovat vielä hyväksyneet portin esteeksi. Vauhti on lujaa: juostaan peräkanaa laukkaa olohuoneessa, taistellaan, kiivetään sohvalle, ryömitään sohvan alle. Reinot ja Ainot lentelevät tapporavistuksen voimasta!

 

Isomummo Tuuli ei enää väistä Elsa-äidin käskystä pentuja. Isomummo haluaa osallistua pentujen kasvatukseen. Sydäntäriipivä huuto pennulta herättää kysymyksen, onko Tuuli nappaissut pikkupörriäistä. Ei löydy kosteaa kohtaa turkista. Kirkumisesta päätellen on kysymys elämästä ja kuolemasta! Elsa-parka yrittää ryömiä tarkastamaan tilannetta sohvan alle – ei mahdu. Hirvittävää Elsan ja Tuulinkin mielestä.

 

Päiväunet nukumme terassilla untuvamakuupussissa kuin kuninkaalliset. Voimat riittävät jo kiipeämään äidin kaveriksi sohvalle. Nojatuolikin on jo valloitettu terassilla.

 

Meistä on tullut  isoja. Mitähän eläinlääkärisetä meistä sanookaan?

 

9 – 10 viikkoa

 

Eläinlääkärisetä Gisle Linnnunmäestä oli meihin oikein tyytyväinen: reippaita, pelottomia ja luottavaisia pentuja. Mieltä lämmitti Gislen kommentti terveestä rakenteesta sekä pennuilla että Elsalla! Sirutus ja terveystarkastus sujuivat hyvin Elsan seuratessa Gislen toimia tarkkaavaisesti, mutta täydellä luottamuksella. Myös Elsa oli palautunut hyvin synnytyksestä.

 

Vauhtia piisaa. Gappas-poika kiipeä pentuhuoneen portin yli rutiinilla mennentullen. Päiväunet otetaan Elsan vierellä verannan sohvalla. Ewokia, Costia ja Tuulia väistetään huolellisesti. Ewok ei vaan suostu leikkimään, vaikka pennut kuinka houkuttelisivat tassua tarjoamalla. Kyllästynyt vilkaisu Ewokilta ja pettynyt ilme pennuilla.

 

Pihalla juostaan, kiipeillään, ryömitään tunneleissa kovaa vauhtia. Etsitään isompien luukätköjä ja pörrätään ansiokkaasti, jos sisarukset haluavat saaliinjakoon. Olohuoneen sohvan alle mahdumme juuri ja juuri. Poistulo on melkoista vääntämistä. Olemme valloittaneet koko asunnon.  Pesukone hurraa ja moppi suihkaa lattioilla.

 

Gaicatyttö lähti Pohjanmaalle Matin matkassa. Muut sisarukset lähtevät seuraavana viikovaihteena.

Ikävä ja haikeus odottavat meitä ihmisvanhempia. Elsaa ei Gaican lähtö tunnu haittaavan.

 

LISÄÄ KUVIA