Etusivu       Slovakiancuvac                    Haltiavuoren kennel                 Koirat                       Kuvia ja
        
              Laumanvartija                             Jalostuksesta              Pentueet         kertomuksia
Linkit  
 

 

 

F-pentue

 Snowhite Cowboy`s Brutus – Haltiavuoren Chira astutus  13.7. 2014 Tammela

Brutus ”Rupu” on keskikokoinen, vankkaluustoinen ,terverakenteinen  käytökseltään avoin 4-vuotias uros .Brutus liikkuu laajalla piha-alueella vapaana häiritsemättä laiduntavia hevosia ja viereisen  tallin vierailijoita. Brutuksen säkä on 68 cm, lonkat B/B, kyynärät 0/0.

Chira on puhtaanvalkoinen, keskikokoinen, terverakenteinen, aktiivinen  4-vuotias narttu. Chira liikkuu kepein askelin Saverolla velipuolensa Div Dakota Daltonin seurana. Chiran säkä  62 cm, lonkat A/A ja kyynärät 0/0.

 Yhdistelmän sukusiitosaste on 0%.  Pentuja odotetaan viikolla 37/38.

Yhdistelmä jalostustietojärjestelmässä

 

 

Ultra 13. elokuuta

 13.8. Chira kävi ultrassa. Kohdunsarvista löytyi useita pentuja. Kiinteä, lihaksikas Chira painaa nyt 30 kg. Reilut 4 viikkoa ja lisäpainoa on tullut 3 kiloa.
Odottavan äidin vointi on ollut erinomainen.
Ruoka maittaa hyvin ja liikunta vauhti alkaa olla sopivan verkkaista. Päiväunet ovat leppoisia hymyssä suin.

Torstai on toivoa täynnä! 62 vuorokautta astutuksesta. Chira on levoton. Pennut syntyvät 11.–12.9.  Neljä urosta ja kolme tyttöä imee tomerasti Chira-äidin nisiä.  Pentujen painot ovat 400 – 500 grammaa.  Ensimmäiset päivät ovat ininää ja ryömimistä. Chira ei malta poistua pentulaatikosta ja oma ruokailu, juominen unohtuu. Pikainen lenkki pakotettuna pihalle, jossa voi sitten pikaisesti juoda vettä ja kiirehtiä takaisin pentulaatikolle.

Pentulaatikon huoltotoimenpiteiden ajan Chira pitää vahtia. Tarkkana on oltava!

Ensimmäinen viikko

Unta, maitoa ja Chira-äiti aktivoi vatsantoimintaa. Kaikki kunnossa, maitoa riittää.  Herätessä on kiire, ryömiessä suunta on nisille. Kirsut ovat tummuneet samoin polkuanturat. Sinnikkäimmät pentuset huojuvat jo neljällä jalalla.  Lepopaikaksi etsitään pehmolelu, jonka alle voi kaivautua. Myös sisarusten päällä voi köllöttää. Syntymäpaino on lähes kaksinkertaistunut.

   

Kaksi viikkoa

Silmät aukeavat. Keskittyminen ja sainpahan sen pikkukakan pullahtamaan ihan omin voimin. Onneksi äiti vielä pyyhkii pepun. Niin raukaisee, kun on maha täynnä. Pikkuruiset lihapallerot ovat oudon makuisia, mutta makuaisti tottuu nopeasti ja ruokahalumme paranee päivä päivältä. Chira-äidillekin pallerot maistuisivat, mutta pennut ensin! Isolla pojalla alkavat jo hampaat tuntua – voi äiti Chiraa – napakka ote nisästä voi tuntua hiukan kenkulta.

 

Kolme viikkoa

Uteliaina tutkimme pentuhuonetta – eihän uni tule aivan heti ruuan jälkeen.. Täällähän on vaikka millaisia piilopaikkoja, koloja joihin kätkeytyä. Kummallisia esineitä, jotka tuoksuvat ja maistuvat erilaiselta. Uutuksiin tutustumme pelotta – kaikki kiinnostaa! Kiipeily on mukavaa.  Kuuloaistia testaamme erilaisilla äänillä kiljunnasta haukahduksiin. 

 

Neljä viikkoa

Aamut käytämme tutkimusretkiin. Keittiön tuoleista löytyi mukava esterata ja olohuoneessa on uusia lepopaikkoja. Kavereiden kanssa on mukava painiskella ja voi niitä vähän nipistääkin. Sohvan alla on turvallista ottaa päivätorkut. Eteisen peilistä tuijottaa valkoinen nokinokka - matkii minua? Puraisen vähän terävillä maitohampaillani  otusta, jospa se kiljaisisi?

Kuka tuo äidin näköinen pehmeä kaveri on? Haistanpa sitä, äiti se ei ole? No osaa tuokin minun peppuni pestä - kyllä siitä hyvä korvike-emo tulee. “Viljo” Div Dakota Dalton katselee pentuja mielenkiinnolla, mutta seuraa samalla tarkasti Chiran ohjeita lähestymisetäisyydestä ja pentujen käsittelystä. Mitä tässä voi tehdä, kun pennut seuraavat minua?

Pissa saattaa joskus lirahtaa sanomalehdelle, mutta useimmiten matolle. Paistijauheliha on jo saanut kaverikseen höyrytettyjä vihanneksia, maitoruuasta löytyy myös kaurahiutaleita. On meillä murkinat, kun äitikin vielä imettää.

Pihallekin päästiin. Onneksi oli äiti seurana! Syksyn lehdet herättivät kiinnostusta ja pensaitakin saattoi tutkiskella. Kyllä nukutti, kun sisälle päästiin.

    

5 – 6 viikkoa

Uusi jännittävä maailma! Piha-aitauksessa voi tehdä tutkimusretkiä. Mukava koppi, jonne voi kätkeytyä heinien joukkoon. Aidan rakosista pääsee pidemmällekin tutkimusretkille. Mummoa on mukava haistella – tuoksuu vähän äidille, mutta ei ole kuitenkaan äiti. Ruskeitakin kavereita ollaan nähty – ovat ihan mukavia, vaikka väri on kyllä hiukan outo ja korvatkin törröttävät. Jäätyneet lehdet on tutkittava tarkasti. Paljon uutta!

Vihellyksestä kokoonnumme ruokailemaan keittiöön ja ruuan jälkeen on hyvä ottaa torkut.

Ihan mukava on juosta pentuhuoneesta olohuoneeseen kiipeillä patjalla ja tutkia paikkoja. Me olemme jo isoja, keittiövaaka ei enää riitä punnitukseen.

Jouluksi kotiin

Fantom muutti veljesporukan kolmanneksi pyöräksi Tampereelle. Mukava on poikien kanssa laskea mäkeä ja vetää tyhjä pulkka isoveljien laskettavaksi.  Autokilpailuihin Fantom osallistuu tarkkaavaisesti. Hienosti käyttäytyvät kaikki Tampereen veljekset. Saa olla porukan hengetär tosi ylpeä!

Fero lähti Riihimäelle  appenzellerinkoira  Denzelin  ohjaukseen. Fero ”Fonzi” on saanut Denzelistä uroksenmallin. Hyvin ovat pojat pärjänneet. Onpa voimisteluvälineet saaneet kyytiä poikien touhuissa. Mukavaa koiranelämää!

Faron vaihtoi nimensä Pekoksi ja seurailee Retun ”Davadat” jälkiä. Tuleekohan pojasta myös maailmanvoittaja kuten Retusta? Pekko sai kaverikseen myös samojedinkoira Lumin naapuriin. Kovasti ovat pennut olleet touhukkaita!

Fialka matkusti Kyröskoskelle pitämään seuraa kymmenvuotiaalle Ramolle (Haltiavuoren Aslak).  Ramo ilahtui siskopuolensa Tuulin (Biegga käynnistä).  Ramo ja Tuuli viihtyivät hyvin yhdessä: ollaanhan jo hieman vanhempia ja arvokkaampia. Elsa ”Ealaskas” ja Elli ”Fialka” tutustuivat ystävällisesti toisiinsa. Hyvin pärjättiin samassa aitauksessa kaikki neljä valkoista.

Fida on Vuokon seurana Imatralla. Puutalkoita on tyttö tehnyt yhdessä emäntänsä kanssa ahkerasti. Fida on  Vuokon toinen cuvac. Ensimmäinen oli Kettusen Erkin kasvatteja. Isoihin saappaisiin on Fida astunut, mutta onneksi on osaava emäntä.

Fatra-Macha Maisa jäi äiti Chiran  ja setänsä Vilin ”Div Dakota Dalton” seuraksi suovahdiksi. Taitavat turvekylvyt olla sukuvika. Vauhtia riittää!

LISÄÄ KUVIA