Haltiavuoren D-pentue

Augenzahn Max  – Haltiavuoren  Biegga ”Tuuli”

Astutus 9.2.2011 Hautjärvi, Mäntsälä

Max on keskikokoinen ja vankkaluustoinen nuori uros. Turkin pohjaväri on puhtaan valkoinen.

Tuuli on kookas, vankkaluustoinen, puhtaan valkoinen leikkisä narttu.
Maxilla tai Tuulilla ei testauksessa ole ilmennyt kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Sukusiitosprosentti 0,5859%

Pentujen odotamme syntyvän viikolla 15

Ultrassa 15.3. näkyi reippaita, isokokoisia sikiöitä vähintään viisi.  Tuuli nukkuu sikeitä päiväunia makuuhuoneessani. Potkukelkan veto sujuu vielä reippaasti. Pihan makoisat luukätköt alkavat jo kiinnostaa!

Sunnuntaina 3.4. (53. päivä) kokosimme Tuulin pentulaatikon makuuhuoneeseen. Tuuli makoili tyytyväisenä laatikossa urahdellen Otso-pojalleen, joka olisi halunnut äitinsä viereen. Tulevan äidin ruokahalu on lisääntynyt. Lenkkivauhti hiipuu hiljalleen. Onpa meillä rauhallinen koira!

Perjantaina 8.4. alkoi synnytykseen valmistautuminen. Tuuli läähätti yön. Lauantaiaamuna viihdyimme pentulaatikossa ja kävimme muutaman kerran pikaisella pissareissulla. Ensimmäinen pentu syntyi puolikolmelta ja viimeinen kello 18.40.  Neljässä tunnissa syntyi neljä narttua ja kaksi urospentua. Pirteiden pentujen paino oli 400 – 450 grammaa. Yö kului syöden ja tyytyväisesti inisten. Aamulla Tuuli kävi pissalenkillä ja pesulla. Janokin oli tullut. Maito ja jauheliha maistuivat.

Onnellinen olo aurinkoisena päivänä!  
                                                                                                               Pikkukuvat klikkaamalla isommiksi
                

Toinen vuorokausi

Maitobaari on avoinna pennuille yötäpäivää. Tuuli ruokailee pentulaatikossa, josta poistuu vain pikaisesti puolipakolla pissalle ja pesulle kaksi kertaa päivässä. Pentujen paino vaihtelee 500 – 600 gramman välillä. Tomerat pikkukoirat ”uivat” tehokkaasti nisille, myllertävät toistensa päälle, kellahtavat selälleen, nukahtavat. Korvakin kutisi ja takajalalla rapsuttaminen onnistui hienosti yhdeltä pallerolta.

3.-4. vuorokausi

Ruoka maittaa pennuille (600 – 700 grammaa). Kirsut alkavat tummua. Tuuli on pyytänyt itse pissalenkille, mutta ruoka on syötävä pentujen seurassa. Vielä ei Tuuli laske Hallamummoa ihailemaan pentujansa.

Viikon ikäiset pennut

Pennut painavat 900 – 1000 grammaa. Ruokatunnit käytetään tehokkaasti ja masu täynnä jaksaa nukkua jo pidempään. Kirsupigmentti ja polkuanturat ovat mustanharmaat. Tuuli ehtii käydä kaivamassa vaihtopesää terassin alle ja voi jopa kerjätä ruokaa keittiössä. Torkutkin voi ottaa olohuoneen matolla. Äiti ja lapset voivat hyvin! Myös ihmisperhe on sopeutunut elämään pentujen kanssa.

Kaksiviikkoiset  pallerot

Kevyin narttupentu painaa 1610 grammaa ja suurin uros 1840 grammaa. Silmät ovat auenneet. Pigmentti on musta sekä kirsussa että polkuanturoissa.  Ryömiminen vaihtuu hetkeksi huojuviin askeliin. Imetyksen jälkeen olemme hetken hereillä ja harjoittelemme äänen käyttöä. Olisiko pentulaatikossa lokinpoikasia? Huolehtiva äiti suunnittelee uusia asuinpaikkoja pihamaalle luolia kaivaen. Jospa pennut pian muuttavat ulos?

Muutto

Pääsiäismaanantaina pennut muuttivat apukeittiöön.  Uudessa kodissa pennuilla on mahdollisuus temmeltää myös pentulaatikon ulkopuolella.  Pennut tutustuvat huoneeseensa ja väsähtävät kesken tutkimusretken.
Sisarukset alkavat kiinnostaa, haukutaan ja muristaan. Silmät ovat auenneet, mutta hajuaistin avulla äiti löytyy.
Ensimmäiset jauhelihapallerot ovat outoa ruokaa, mutta toisella kertaa jauheliha maistuu jo paremmalta. Hampaatkin ovat puhkeamassa.
Kolmeviikkoisena painamme 2260 – 2620 grammaa

Muuttoja ja muutoksia

Apukeittiössä emme kauaa viihtyneet. Reviirimme laajentui keittiöön. Ilmojen lämmittyä olemme nukkuneet päivänokoset kunnon vauvojen tapaan pihamaalla kopissa. Tuuli valvoo tarkkaavaisesti pentujensa rauhaa. Hallamummi on saanut pikaisesti haistaa vauvoja, mutta voihan pentuja tarkkailla kauempaakin. Äidinmaito ei enää riitä liikkuville pikkukoirille. Jauheliha maistuu ja lehmän raakamaitokin kuuluu ruokavalioon. Painoa on kertynyt 3130 – 3400 grammaa.

Tutkimusretkiä

Päiväunet sujuvat niin kopissa kuin pihamaallakin. Tutkimusretket laajenevat piha-alueella. Terassin alla on mielenkiintoisia koloja. Pallomeressä on mukava pulikoida. Voimienkoettelu sisarusten välillä on aktiivista.  Tuuli määrittelee ruoka-ajat, mutta muu tarjoilu on lisääntynyt: jauhelihaa vihanneksilla höystettynä, maitoa ja hiutaleita lisukkeineen ja nyt myös kanankauloja jauhettuna. Kevyin pentu painaa lähes neljä kiloa ja painavin  jo 4,5 kg viisiviikkoisena.

Mikä tuo on?

Olemme kuusiviikkoisia lähes kuusikiloisia uteliaita, oppivaisia pikkukoiria.  Jos äidin silmä välttää, hieromme pikaisesti tuttavuutta Halla-mummon kanssa. Isot tarpeemme teemme ”kauaksi” kopista. Naskalihampaittemme terävyyttä kokeilemme toisiimme ja myös ihmiskumppaneihimme. Painiotteluluitamme säestää kunnon ärinä, joka alkaa ja päättyy nopeasti. Tuulin tytär Cora (1,5 v) kävi tutustumassa meihin. Mutta mikä on tuo ruskea olio? Pelottava! Ehei, kyllä se on mukava leikkikaveri! Lisäruokaa saa, jos nuolee äidin suupieliä. Tuuli-parka, jo nielaistu ruoka päätyy pentujen iloksi.

Seitsemän viikkoa

Otso-veli herätti erityisesti urospennuissa ihmetystä ja ihailua. Olemme vielä pelottomia; ruskeat tai mustat koiravieraat herättävät vain uteliaisuutta. Puolustamme kanansiipiä röyhkeiden sisarusten ryöstöyrityksiltä. painamme lähes seitsemän kiloa.

Vilskettä viikolla kahdeksan

Viikko on ollut kiireinen. Olemme osallistuneet pihanurmikon leikkaukseen. Harjoitelleet autoilua. Valjaat on puettu päälle. Isä Maxikin kävi meitä tervehtimässä. Eläinlääkäri totesi meidät terveiksi, reippaiksi pikkukoiriksi. Kissat eivät meistä kiinnostuneet. Hallan treenikaveri Kimi tervehti pennut seuraten tarkasti Tuulin ohjeita. Painoa on kertynyt reilut kahdeksan kiloa.

Duoddar ”Dara”muutti Sulkavalle

Koirien pystyt korvat eivät enää tunnu kummallisilta. Naapurin Nappi tuntui oikein mukavalta leikkikaverilta erityisesti poikien mielestä. Kävimme kastelemassa tassut Mjåvikin luonnonsuojelualueella hellepäivänä.  Tuuli on opettanut pennuilleen käytöstapoja. Olemme rohkeita, luottavaisia pikkukoiria.

Uudet kujeet

Dara-tyttö lähti ensimmäisenä ja sitten oli Dolina ”Liinu” muuttovuorossa. Dusa jäi tyttönä poikakaksikon joukkoon pariksi päiväksi. Kävimme  katsastamassa  Davádat ”Retun” kodin kissoineen Div Dakota Dalton matkassa ja tukena olivat myös äiti Tuuli ja mummo Halla. Div Dakota Dalton juhli juhannuksen joukossamme. Kylässä kävivät Chira ja Otso, jotka leikkivät riemulla pikkuveljensä kanssa. Dalton poika kasvoi ja voimistui vauhdilla. Dusan tervehdyskäynti sai aikaan kunnon painiottelun kotitanhuvilla. Slovakiancuvac on rotumääritelmänsä mukaan puhtaanvalkoinen koira! Dalton oli harmaa hiekkapölystä ja noesta. Pesulle! Harmaasta takkuturkista paljastui kaunis, valkea ja tarmokas poika. Sosiaalinen, rohkea pentue on lähtenyt maailmalle. Onnellisia yhteisiä hetkiä d-pennuille ja heidän perheilleen toivottaa Haltiavuoren kennel.

Vuosi reipasta touhua!

D-pentue on viettänyt ensimmäisen syntymäpäivänsä! . Uteliaat ja eläväiset pennut ovat kasvaneet perheissään  avoimiksi nuoriksi koiriksi. Dusa vartioi lampaita ja kanoja, Retu-poika toimii lehmävahtina. Dolina ”Liinu” on aloittanut tokoilun, Dara sai ensimmäisessä näyttelyssään sertin. Div Dakota Dalton ”Vili” on ehtinyt lonkkakuviin  (B/B ja 0/0).
Pentueella on vankka luusto, valkoinen turkki ja tumma pigmentti.  Luonteeltaan yksivuotiaat ovat avoimia ja oppivaisia. Terve rakenne mahdollistaa pitkätkin lenkit kevyesti.  Liinu lenkkeilee ahkerasti vetokoirakavereidensa kera.
Vilipoika tykästyi pikku Elsaan ja juoksutti neidin turvesuolla lätäköstä lätäkköön. Valkoinen väri peittyi mutaan, mutta jo seuraavana päivänä pohjaväri näkyi ja  myös turvepöly lattioilla.  Kevät on riemua tulvillaan!

  LISÄÄ KUVIA 

D-pennut