Etusivu       Slovakiancuvac                    Haltiavuoren kennel                 Koirat                       Kuvia ja
        
           Paimenen koira                             Jalostuksesta              Pentueet          kertomuksia
Linkit  
 
 

 

Vaellus Saariselällä huhti-toukokuussa 2009                                          Kuvia vaellukselta

 

Aurinko pilkistelee pilvien välissä iltaviideltä, on lämpöasteita ja puro solisee.  Hallan ahkio painaa lähes 50 kiloa, rinkkani on noin 20 kiloinen. Porojen tuoksut vauhdittavat Hallan menoa. Etenemme reilussa tunnissa Kiilopäältä poroerotukselle. Kiipeämme rivakasti tunturin selänteeseen ja lähdemme laskeutumaan kohti Suomujoen latvavesiä. Irrotan Hallan ahkiosta koiran alkaessa humpsahdella pehmenneisiin kinoksiin tunturikoivikossa. Rinkan paino upottaa myös suksilla liikkuvaa ja meno on huteroa.  Pääsemme Suomujoen laavulle iltayhdeksältä, aurinko paistaa. Harkitsen hiihtoa kämpälle, mutta kerrankin järki voittaa innon. Vuolen kiehiset ja sytyttelen nuotion. Kosteasta lumesta sulaa nopeasti juomavesi nuotionlämmössä. Halla kaivautuu untuvamakuupussiin. Katselen nuotion liekkejä ja kuuntelen riekkojen kutsuääniä valoisassa yössä. Mietiskelen vaellusta, selviämistä tulevista kommelluksista. Uni voittaa ja kietoudun koiran viereen nauttimaan yön hiljaisuudesta.

 

Aurinkoisessa pikkupakkasessa Halla vetää joutuisasti Suomunruoktun kämpälle. Päivä kuluu rattoisasti kämpällä, Halla nukkuu ja minä jutustelen hiihtäjien ja vaeltajien kanssa.  Olen ainoa, joka on lähdössä vaeltamaan, muut ovat palaamassa sivistykseen. Kämpän räystäistä tippuu vesi, lämpöaalto on yltänyt myös Raututuntureille.

 

Seuraavana aamuna lähdemme kohti Tuiskukurua. Aitajoella laitoin suksiin liisterit Vintilätunturin nousua varten. Suksilla noususta en selvinnyt. Lumikengät esiin ja kapuan rinnettä rinkka selässä, Hallaa ahkion vedossa vetoköydellä avustaen. Hiki virtaa ja Halla läähättää. Pidämme ruokatauon tunturin selänteessä. Aurinko kuumottaa, hento tuulenvire, Nattastunturit kohoavat etelässä.

Hiljaista!

Aurinko pehmittää uraa ja Harrihaarassa totuus paljastuu. Lumi pettää alta. Suolakeus on todella lämmin. On pakko pitää taukoja ja tasata hengitystä. Koira läähättää ja taistelee eteenpäin. Lopullinen sukellus tulee laskussa Tuiskukuruun. Halla on umpisukkeluksissa ja humahtelen siellä minäkin hangen läpi. Alkaa hymy hyytyä! Harkitsen leirin tekoa ja yöpakkasen odottamista. Uupuneina saavumme Tuiskukurun kämpälle. Alkaa vesisade. Lumikengät jalassa haen purosta vettä. Kyllä 50 metriä on pitkä matka, joudun pitämään useamman tauon jaksaakseni. Tyhjennän kamiinasta tuhkat, sytytyspala voittaa vihdoin matalapaineen ja saan ruuat valmistumaan. Halla nukkuu uupuneena. Juon litrakaupalla vettä, kyllä maistuukin hyvältä. Pohdin vaeltamisen järkevyyttä: hiki virtaa, latu pettää, olkapää kramppaa, jaloissa rakot ja koira upoksissa hangessa. Ei mitään järkeä! Parasta nukkua! Eipä ollut muita vaeltajia yöseurana. Sade ropisee yön ja jatkuu päivällä. Elo tuntuu taas mukavalta sämpylöiden paistuessa retkiuunissa. Halla tuhisee tyytyväisenä unissaan. Säätiedotus lupailee yöpakkasta.

 

 Pääsemme jatkamaan, lähdemme Tuiskukurua etelään kohti Karapuljua.  Luistava hankikanto, lumi kimmeltää, aurinko paistaa. Lumoava tunnelma!  Kelkkaurat risteilevät kairassa. Luirojoen ylitys aiheuttaa pähkäilyä. Irrotin Hallan ahkiosta ja pukkaan ahkion vauhdilla joen ylitse. Rinkka Telemark-suksien päälle ja uusi työntö.  Itse seikkailen sauvojen avulla jääkannen ylitse ja Halla hiippailee huoletta perässä.

Karapuljun kämppä on siisti ja valoisa. Puusavotta ja nautiskelua kämpässä. Puiston huoltomies poikkesi ja kertoi olevansa matkalla Luirojärvelle, lupasi ajella kelkalla uria lähikämpille.  Olipa onnekas tapaaminen! Kantava kelkkaura huomiselle olisi siis varma ja eikä suunnistaakaan pahemmin tarvitsisi. 

 

Aamuvarhain liikkeelle. Ruokatauolla Halla leikki saukkoa hangessa. Luirolla Halla valitsee 16 hengen autiotuvan majapaikaksemme. Saunan napakat löylyt pehmittävät lihakset ja herkistävät mielen. Halla tervehtii kumealla murinalla yksinäistä vaeltajaa, joka kyselee löylyseuraa.  Jatkamme saunomista omassa porukassa. Tunnen oloni turvalliseksi Hallan seurassa, ei meitä joutavat kulkijat hätyyttele ja uni on rauhaisaa. Aamu valkenee sumuisena. Huoltomiesten jäljiltä on kantava reitti Pälkimäojan laavulle.  Laavulta on helppo jatkaa seuraavana päivänä tunturiylängölle, jos ilma selkenee.  Laavun ohi suhahtelee kelkkoja; poliisi, erätarkastaja, poromiehiä ja huoltomiehiä. Halla seurailee kulkijoita mietteliäästi, ei yritäkään tutustua, mutta ei myöskään murise, asiallisia kulkijoita Hallan mielestä.

 

 Kirkas pakkasyö ja selkeä aamu. Halla vetää minut hetkessä ylös tunturiin. Hiihtelemme Lumipäälle ja Ukselmapäälle. Hallalla vetointoa riittää porojen tuoksujen leijuessa tuntureilla. Nautin hiihtämisen helppoudesta, avarasta maisemasta lakialueella. Aurinko alkaa lämmittää, on siis palattava laavulle ja sitten Luirojärvelle.

  

Vapunpäivänä hiihdämme Hammaskurun kämpälle. Halla vetää eikä ole lainkaan ihastunut valokuvaustaukoihin. Reitti seurailee tunturilaaksoa, aurinko paistaa sinisellä taivaalla. Ilma on tyyni. Lämmintä. Purovedet solisevat. Hyvillä mielin saavumme Hammaskurun kämpälle. Nautiskelen lämpimästä päivästä tuvan rappusilla, Halla komentaa minut haukkumalla sisälle kämppään ja kellahtaa saman tien nukkumaan.

 

Säätiedotus lupaa lämmintä, ei yöpakkasia. Hiihto upottavassa hangessa ei houkuta.  Päätän, että palaamme Luirojärvelle ja käännämme suksenkärjet kohti Kiilopäätä. Päätös osoittautuu järkeväksi. Purot solisivat, joet virtasivat vapaina. Paluumatka Harrihaarassa on taas työläs. Vanha kelkkaura ei kantanut, sekä koiran että hiihtäjän on mahdotonta edetä.  Teen tulet ja pystytän teltan. Nukahdamme väsymyksestä jo iltapäivällä. 

 

Aamulla hanki kantaa aavistuksen ja viiden tunnin aherruksen jälkeen olemme Suomunruoktun kämpällä. Porot ja pikkuinen vasa tutkivat jokitöyrästä tuoretta ravintoa etsien. Halla kohottaa kuononsa kämpän ovelle ja odottaa kärsimättömästi petipaikkansa valmistumista. Laittelen ruuat ja katselen porojen touhuja kämpän ikkunasta.

 

Viimeisenä päivänä kipuamme Terävänkivenpäälle. Tunturissa oli poro kohdannut tiensä pään. Hallalla taitaa olla kiire Ylivieskaan Samo-urosta katsomaan ja ehkä hiukan ikävä myös tytärtään Tuulia. Hikeä valuen saavumme Kiilopään retkeilykeskukseen muutamassa tunnissa. Kaikki ovet kiinni, talvikausi on ohi.  Vaelluksemme on päätöksessä. Huoltomies tulee kelkkoineen tunturista ja kysyy minulta: ” Mikä sinua tänne ajaa?” Sanopa se! Ensi keväänä uudelleen toivon minä ja toivottavasti myös Halla.  

 

Pienet ongelmat ratkeavat vaeltaessa välipalalla. Isommat pulmat vaativat tulentekoa. Suuret surut kohdataan yöunien piristämänä.

 

Toteunut reitti:

Kiilopää – Suomunlaavu                                                 10 km

Laavu – Suomunruoktu                                                     5 km

Suomu –Tuiskukuru                                                        16 km

Tuiskukuru – Karapulju                                                     7 km

Karapulju – Luiro (sauna)                                                 7 km

Luiro – Pälkimäoja                                                           5 km

Pälkimäoja – Ukselmapää – Pälkimäoja                        10 km

Pälkimäoja – Luiro                                                            5 km

Luiro – Hammaskuru                                                      15 km

Hammaskuru – Hammaspää – Hammaskuru                 10 km

Hammaskuru –Luiro                                                       15 km

Luiro – Harrihaara                                                            8 km

Harrihaara – Suomunruoktu                                             9 km

Suomu – Kiilopää                                                            15 km